Kenraali Patton elokuva – Ikoninen sotaeepos ja sen perintö

Kenraali Patton elokuva – Ikoninen sotaeepos ja sen perintö

1. Johdanto: Kenraali Patton elokuva ja sen merkitys
2. Tuotanto ja Tekijät: Kuinka Kenraali Patton elokuva Syntyi
3. George C. Scottin Uskomaton Roolisuoritus
4. Vastaanotto ja Palkinnot: Oscar-menestys ja Kritiikki
5. Elokuvan Vaikutus ja Perintö
6. Kuvauspaikat ja Visuaalisuus
7. Historiallinen Tarkkuus ja Dramatisointi
8. Patton Hahmona: Ristiriitainen Nero
9. Muut Patton-aiheiset Elokuvat
10. Yhteenveto: Miksi Kenraali Patton elokuva Pysyy Merkittavana?

Kenraali Patton elokuva, viralliselta suomenkieliseltä nimeltään “Panssarikenraali Patton”, on monumentaalinen elämäkertaelokuva, joka kertoo toisen maailmansodan kiistellystä ja värikkäästä hahmosta, kenraali George S. Pattonista. Franklin J. Schaffnerin ohjaama ja vuonna 1970 ensi-iltansa saanut teos on jättänyt lähtemättömän jäljen elokuvahistoriaan, ja minun täytyy myöntää, että sen katsominen ensimmäistä kertaa oli todellinen elämys. Elokuva ei ainoastaan kuvaa sodankäyntiä, vaan sukeltaa syvälle yhden merkittävimmän sotapäällikön mielenmaisemaan. Se on saanut runsaasti tunnustusta, mukaan lukien useita Oscar-palkintoja, ja George C. Scottin roolisuoritus pääosassa on aivan omaa luokkaansa. Katsotaanpa tarkemmin, mikä tekee tästä elokuvasta niin erityisen ja miksi kenraali Patton elokuva edelleen puhututtaa.

Tuotanto ja Tekijät: Kuinka Kenraali Patton elokuva Syntyi

Tämän eeppisen elokuvan matka valkokankaalle oli pitkä ja monivaiheinen. Tuottaja Frank McCarthy, itsekin toisen maailmansodan veteraani ja Pattonin tuntenut mies, ehdotti elokuvaideaa jo vuonna 1951. Vasta vuosia myöhemmin, vuonna 1963, projekti alkoi todella edetä, kun Francis Ford Coppola laati ensimmäisen käsikirjoitusversion Ladislas Faragon “Patton: Ordeal and Triumph” -elämäkerran ja kenraali Omar Bradleyn muistelmien pohjalta. Edmund H. North liittyi myöhemmin mukaan viimeistelemään käsikirjoitusta. On mielenkiintoista, että Coppola voitti myöhemmin Oscar-palkinnon juuri tästä käsikirjoituksesta, vaikka ei vielä tuolloin ollut ohjaajana “Kummisetä”-menestyksensä myötä tunnettu nimi.

Ohjaajan paikalle kaavailtiin alun perin William Wyleria, mutta tämä kieltäytyi. Lopulta puikkoihin tarttui Franklin J. Schaffner, jonka visio ja ohjaus ovat olennainen osa elokuvan vaikuttavuutta. Schaffnerin kyky kuvata sekä suuria sotanäyttämöitä että intiimejä henkilökuvia näkyy vahvasti läpi elokuvan.

George C. Scottin Uskomaton Roolisuoritus

George C. Scottin valinta George S. Pattonin rooliin oli tuotantoyhtiön ja McCarthyn toive, vaikka Scott oli tunnettu myös pasifistina. Scott kieltäytyi roolista aluksi, samoin kuin useat muutkin nimekkäät näyttelijät, kuten Robert Mitchum, Burt Lancaster, Rod Steiger ja Lee Marvin. Onneksi Scott kuitenkin lopulta suostui, sillä hänen roolisuorituksensa on jotain aivan poikkeuksellista.

Scottin kuvaus Pattonista on intensiivinen ja monikerroksinen. Hän onnistuu vangitsemaan kenraalin ristiriitaisen persoonallisuuden: toisaalta briljantin sotilasneron, toisaalta kiistanalaisen ja räjähdysherkän hahmon. Scott tutki rooliaan varten Pattonista tehtyjä elokuvia ja keskusteli hänet tunteneiden ihmisten kanssa. Vaikka hän ei yrittänytkään matkia Pattonin korkeaa ääntä, hän onnistui vangitsemaan kenraalin olemuksen niin vakuuttavasti, että monet pitävät hänen tulkintaansa yhtenä elokuvahistorian parhaista. Scott itse kieltäytyi vastaanottamasta roolistaan saamaansa parhaan miespääosan Oscaria, mikä oli tuolloin ennennäkemätöntä.

This image is a fictional image generated by GlobalTrendHub.

Vastaanotto ja Palkinnot: Oscar-menestys ja Kritiikki

Panssarikenraali Patton sai ensi-iltansa Yhdysvaltain itärannikolla New Yorkissa helmikuussa 1970, keskellä Vietnamin sodan vastaista liikehdintää. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, elokuva oli sekä kriittinen että taloudellinen menestys. Se keräsi kotimaassaan merkittävät lipputulot ja sai pääosin erittäin positiivisia arvioita kriitikoilta.

Elokuva palkittiin peräti seitsemällä Oscarilla vuoden 1971 gaalassa, mukaan lukien parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen (Franklin J. Schaffner), parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen (Francis Ford Coppola ja Edmund H. North) ja parhaan miespääosan (George C. Scott) palkinnot. Vaikka Scott kieltäytyikin henkilökohtaisesta Oscaristaan, elokuvan tuottaja Frank McCarthy vastaanotti parhaan elokuvan palkinnon ja lahjoitti sen George C. Marshall -museolle. Elokuva valittiin vuonna 2003 Yhdysvaltojen National Film Registryyn, johon kootaan kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.

Jotkut kriitikot, kuten FilmBoosterin Raato-A, kokivat kuitenkin, että elokuvasta puuttui selkeä sotakritiikki ja se kuvasi sotaa liiankin myönteisessä valossa Pattonin silmin. Toisaalta elokuvan ajoitus Vietnamin sodan aikaan herätti varmasti keskustelua sodan luonteesta ja johtajuudesta, ja Coppola itse on kertonut halunneensa käsikirjoituksellaan herättää ajatuksia sekä Pattonia inhonneissa liberaaleissa että sotasankaria ihannoivissa tahoissa.

Elokuvan Vaikutus ja Perintö

Kenraali Patton elokuva on jättänyt pysyvän jäljen populaarikulttuuriin. Sen tunnetuin ja ehkä ikonisin kohtaus on elokuvan alussa nähtävä Pattonin avausmonologi, jossa George C. Scott puhuu valtavan Yhdysvaltain lipun edessä. Tämä puhe on koostettu useista Pattonin todellisista puheista ja sitaateista, ja se on jäänyt elokuvahistoriaan yhtenä tunnetuimmista ja usein parodioiduista aloituskohtauksista.

Elokuva vahvisti George S. Pattonin legendaa ja toi hänet tutuksi myös suurelle yleisölle, joka ei entuudestaan tuntenut hänen sotilasuraansa. Se on toiminut esikuvana monille myöhemmille sotaelokuville ja elämäkerroille, jotka pyrkivät kuvaamaan sotapäälliköiden tai muiden historiallisten henkilöiden monimutkaista persoonallisuutta. Elokuvan menestys osoitti, että yleisö oli kiinnostunut syvällisistä henkilökuvista ja historiallisista aiheista, vaikka ne sijoittuisivatkin sodan kaltaiseen rankkaan ympäristöön.

Pattonin Perintö Populaarikulttuurissa

Pattonin hahmo ja elokuvasta peräisin olevat elementit ovat juurtuneet syvälle populaarikulttuuriin. Hänen suorasanainen tyylinsä, voitontahtonsa ja omaperäinen olemuksensa ovat inspiroineet monia. Esimerkiksi näyttelijä ja koomikko Patton Oswalt on ottanut etunimensä juuri kenraali Pattonin mukaan, mikä kertoo hahmon vaikutuksesta jopa yllättävissä yhteyksissä.

Elokuva on myös vaikuttanut siihen, miten toista maailmansotaa ja sen johtajia hahmotetaan. George C. Scottin ikoninen roolisuoritus on käytännössä sulautunut yhteen historiallisen hahmon kanssa monien mielessä.

Kuvauspaikat ja Visuaalisuus

Kenraali Patton elokuva tunnetaan visuaalisesta loistokkuudestaan ja autenttisuudestaan, mikä on osittain seurausta sen laajoista kuvauspaikoista. Suurin osa elokuvasta kuvattiin Espanjassa, mutta kohtauksia taltioitiin kaikkiaan kuudessa eri maassa ja 71 eri lokaatiossa.

Espanjan asevoimat antoivat merkittävää tukea tuotannolle tarjoamalla käyttöönsä sotilaita ja sotavarusteita, mikä kattoi jopa puolet elokuvan 12 miljoonan dollarin budjetista. Esimerkiksi kuuluisat talvikohtaukset Belgiassa kuvattiin lähellä Segoviaa Espanjassa, ja muinaisen Karthagon raunioita esittivät roomalaisen Volubilisin kaupungin rauniot Marokossa.

Elokuvan visuaalista ilmettä kehuivat monet kriitikot, ja Fred Koenekampin kuvaus ansaitsee ehdottomasti maininnan. Suuri osa elokuvasta kuvattiin 70 mm:n filmille, mikä toi kuvaan eeppisyyttä ja yksityiskohtaisuutta. Tämä visuaalinen laatu yhdistettynä Jerry Goldsmithin vaikuttavaan musiikkiin luo unohtumattoman kokemuksen katsojalle.

Historiallinen Tarkkuus ja Dramatisointi

Vaikka Kenraali Patton elokuva perustuu historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin, on tärkeää muistaa, että kyseessä on draamaelokuva eikä dokumentti. Käsikirjoitus pohjautui tosiasioihin, mutta sisältää myös dramatisointia ja fiktiivisiä elementtejä tarinan sujuvuuden ja vaikuttavuuden vuoksi.

Kenraali Omar Bradley toimi elokuvan teknisenä neuvonantajana, mikä antoi tuotannolle uskottavuutta ja auttoi varmistamaan sotilaallisen toiminnan tarkkuuden. Jotkin yksityiskohdat, kuten espanjalaisilta lainatut tankit, eivät välttämättä olleet täysin autenttisia aikakauteen nähden, mutta yleisesti ottaen elokuvaa pidetään varsin onnistuneena kuvauksena Pattonin urasta toisen maailmansodan aikana.

Elokuva käsittelee myös Pattonin elämän kiistanalaisia hetkiä, kuten tapauksia, joissa hän löi sotilaita kenttäsairaalassa. Nämä kohtaukset perustuvat todellisiin tapahtumiin, ja ne kuvaavat hyvin Pattonin räjähdysherkkää luonnetta ja ajoittaisia ylilyöntejä, jotka asettivat hänet poliittisesti hankalaan asemaan.

Patton Hahmona: Ristiriitainen Nero

Elokuva esittää George S. Pattonin (1885–1945) monitahoisena ja ristiriitaisena persoonana. Hän oli epäilemättä briljantti sotilaskomentaja, joka johti menestyksekkäästi Yhdysvaltain 7. armeijaa Pohjois-Afrikassa ja Sisiliassa sekä 3. armeijaa Ranskassa ja Saksassa.

Patton tunnettiin suorapuheisuudestaan, räiskyvästä luonteestaan ja vahvasta voitontahdostaan. Hän uskoi jälleensyntymään ja saattoi kokea olleensa soturi useissa historian suurissa taisteluissa. Hän oli perusteellinen ammattilainen, täysin omistautunut sodalle, mutta samalla hänen egonsa ja ajoittaiset ylilyöntinsä aiheuttivat päänvaivaa hänen esimiehilleen, kuten kenraali Omar Bradleylle.

Elokuva ei suoraan tuomitse tai ylistä Pattonia, vaan pyrkii esittämään hänet kokonaisvaltaisena ihmisenä, kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Se osoittaa, kuinka hänen nerokkuutensa rinnalla kulki kapinallisuus ja kuinka hänen oma persoonallisuutensa oli lopulta se vihollinen, jota hän ei voittanut.

This image is a fictional image generated by GlobalTrendHub.

Johtajuus Elokuvan Keskiössä

Kenraali Patton elokuva on myös vahva tutkielma johtajuudesta. Se näyttää Pattonin inspiroimassa joukkojaan, käyttämässä epätavallisia taktiikoita ja tekemässä rohkeita päätöksiä taistelukentällä. Samalla se kuvastaa johtajuuden haasteita, poliittista peliä ja sitä, miten persoonallisuus voi olla sekä voimavara että este. Elokuvan kautta voi pohtia, millainen johtaja on tehokas ja millaisia ominaisuuksia vaaditaan selviytymiseen äärimmäisissä olosuhteissa.

Muut Patton-aiheiset Elokuvat

Vaikka vuoden 1970 “Panssarikenraali Patton” on ehdottomasti tunnetuin George S. Pattonista kertova elokuva, on olemassa myös muita häneen liittyviä teoksia. Esimerkiksi vuonna 1986 valmistunut televisioelokuva “Kenraali Patton – viimeinen taistelu” (engl. “The Last Days of Patton”) käsittelee kenraalin elämän viimeisiä aikoja toisen maailmansodan jälkeen, jolloin hän työskenteli “paperiarmeijan” parissa ja joutui kohtalokkaaseen auto-onnettomuuteen. Tässäkin elokuvassa Pattonia esittää George C. Scott, mikä alleviivaa hänen vahvaa yhteyttään rooliin.

Vaikka nämä muut elokuvat eivät ole saavuttaneet samanlaista ikonista asemaa kuin vuoden 1970 eepos, ne täydentävät kuvaa tästä merkittävästä historiallisesta hahmosta.

Yhteenveto: Miksi Kenraali Patton elokuva Pysyy Merkittavana?

Kenraali Patton elokuva on paljon enemmän kuin pelkkä sotaelokuva. Se on syvällinen henkilökuva yhdestä 1900-luvun sotahistorian merkittävimmistä ja ristiriitaisimmista hahmoista. George C. Scottin hypnoottinen roolisuoritus, Franklin J. Schaffnerin taitava ohjaus, Francis Ford Coppolan ja Edmund H. Northin vahva käsikirjoitus sekä elokuvan visuaalinen ja musiikillinen loisto tekevät siitä mestariteoksen, joka kestää aikaa. Elokuvan avausmonologi on jäänyt lähtemättömästi elokuvahistoriaan, ja sen käsittelemät teemat johtajuudesta, sodan luonteesta ja ihmisen ristiriitaisuudesta ovat edelleen ajankohtaisia. Vaikka minulla ei olekaan henkilökohtaista kokemusta sodankäynnistä, tämä elokuva antaa vahvan ja ajatuksia herättävän kuvan yhden miehen roolista ja persoonasta toisen maailmansodan pyörteissä. Kenraali Patton elokuva on ehdottomasti nähtävä kaikille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta, sodankäynnistä tai yksinkertaisesti vaikuttavista elokuvakokemuksista.