Emmanuel Macron – Analyysi Ranskan presidentistä ja hänen kaudestaan
- Johdanto: Kuka on Emmanuel Macron?
- Tie Élysée-palatsiin: Macronin poliittinen ura
- Ensimmäinen kausi (2017-2022): Uudistusten aika?
- Toinen kausi ja uudet haasteet (2022-)
- Macron ja Eurooppa: Vahva ääni maailmalla
- Kiistat ja vastustus: Miksi presidentti Macron jakaa mielipiteitä?
- Macronin perintö: Mitä jää jäljelle?
- Yhteenveto: Emmanuel Macronin merkitys Ranskalle ja Euroopalle
Emmanuel Macron on nimi, joka on ollut Ranskan ja Euroopan politiikan huipulla jo useita vuosia. Olen seurannut Ranskan politiikkaa pitkään, ja täytyy sanoa, että tämä mies on kyllä herättänyt monenlaisia tunteita ja keskusteluja. Tässä artikkelissa syvennymme siihen, kuka Emmanuel Macron oikeastaan on, millainen on ollut hänen tiensä politiikan huipulle ja mitä hänen presidenttikautensa Ranskalle ja Euroopalle on merkinnyt. Emmanuel Macronin nousu Ranskan presidentiksi vuonna 2017 oli monille yllätys, sillä hän tuli perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolelta ja oli vasta 39-vuotias. Hänestä tuli samalla Ranskan historian nuorin presidentti.
Johdanto: Kuka on Emmanuel Macron?
Emmanuel Jean-Michel Frédéric Macron syntyi Amiensissa 21. joulukuuta 1977. Hänen taustansa on mielenkiintoinen, sillä ennen poliittista uraansa hän toimi investointipankkiirina Rothschild & Co -pankissa. Tämä kokemus rahoitusmaailmasta onkin värittänyt monia hänen talouspoliittisia linjauksiaan. Vaikka Macron on profiloitunut liberaalina ja keskustalaisena, hänellä oli nuoruudessaan siteitä myös sosialistipuolueeseen. Hänen akateeminen taustansa on vahva – hän on opiskellut filosofiaa, valmistunut Sciences Po’sta ja maineikkaasta École Nationale d’Administration (ENA) -koulusta, joka on perinteisesti valmistanut Ranskan eliitin virkamiehiä ja poliitikkoja.
Monet meistä muistavat vuoden 2017 presidentinvaalit, joissa Emmanuel Macron nousi nopeasti tuntemattomuudesta koko Ranskan ykköspoliitikoksi. Hän perusti oman keskustalaisen ja Eurooppa-myönteisen En Marche! (myöhemmin uudelleen nimetty Renaissanceksi) -liikkeensä vasta vuonna 2016, mikä oli radikaali poikkeus Ranskan perinteisestä puoluekentästä. Voitto Marine Le Peniä vastaan toisella kierroksella oli selvä, ja uuden presidentin myötä Ranskaan puhalsi monien mielestä uusi tuuli.
Tie Élysée-palatsiin: Macronin poliittinen ura
Ennen presidenttiyttään Macronin poliittinen ura oli suhteellisen lyhyt mutta nousujohteinen. Hän toimi presidentti François Hollanden neuvonantajana vuosina 2012–2014 ja sen jälkeen talousministerinä Manuel Vallsin hallituksessa vuosina 2014–2016. Talousministerinä hän ajoi läpi useita yritysystävällisiä uudistuksia, jotka tunnetaan nimellä “Macronin laki”. Nämä uudistukset herättivät jo tuolloin vastustusta sosialistipuolueen vasemmassa laidassa. Tämänlainen kokemus, jossa hän kohtasi vastustusta omienkin joukossa, on mielestäni muokannut hänen tyyliään presidenttinä – hän on usein valmis ajamaan läpi kiistanalaisiakin uudistuksia. Hän erosi ministerin tehtävästään elokuussa 2016 keskittyäkseen presidentinvaalikampanjaansa.
Vuoden 2017 presidentinvaaleissa Macronin valtti oli hänen asemansa perinteisten valtapuolueiden ulkopuolisena ehdokkaana. Hänen kampanjansa lupasi modernisoida Ranskaa ja vahvistaa sen asemaa Euroopassa. Skandaalit, kuten “Fillon-tapaus”, rapauttivat perinteisten puolueiden ehdokkaiden uskottavuutta ja siivittivät Macronin nousua. Hänen voittonsa oli historiallinen monella tapaa – hän oli nuorin presidentti, ja hän oli ensimmäinen, joka voitti ilman kummankaan perinteisen pääpuolueen (sosialistit tai gaullistit) tukea.
Ensimmäinen kausi (2017-2022): Uudistusten aika?
Emmanuel Macronin ensimmäinen presidenttikausi oli täynnä kunnianhimoisia uudistushankkeita. Hän pyrki modernisoimaan Ranskan taloutta ja työmarkkinoita “vapauttamalla” niitä sääntelystä. Yksi keskeisimmistä tavoitteista oli työttömyyden vähentäminen. Työmarkkinauudistukset, kuten helpotukset yrityksille palkata ja irtisanoa työntekijöitä sekä irtisanomiskorvausten vähentäminen, olivat kiistanalaisia mutta johtivatkin työttömyyden laskuun noin 10 prosentista 8 prosenttiin ennen pandemiaa.
Toinen merkittävä uudistus oli varallisuusveron poisto, jota kritisoitiin “rikkaiden presidentin” politiikkana. Vaikka uudistusten tavoitteena oli lisätä Ranskan kilpailukykyä ja houkutella ulkomaisia investointeja (ja tässä myös onnistuttiin – Ranska ohitti Saksan ja Iso-Britannian ulkomaisten investointien kohteena Euroopassa ), ne herättivät laajaa yhteiskunnallista vastustusta. “Keltaliiviliikkeen” (gilets jaunes) protestit vuosina 2018–2020 olivat raju osoitus kansalaisten tyytymättömyydestä Macronin politiikkaan ja hänen koettuun etäisyyteensä tavallisista ihmisistä.
This image is a fictional image generated by GlobalTrendHub.
Kauden lopulla, vuonna 2020, Macronin hallinto johti Ranskan vastausta COVID-19-pandemiaan ja rokotusohjelman toteutukseen. Pandemian talousvaikutuksia pyrittiin pehmentämään massiivisilla tukipaketeilla, lomautuksilla ja veronalennuksilla, joiden kustannus oli lähes puoli biljoonaa euroa. Vaikka presidentti Macronin suosio laski merkittävästi kauden aikana, hän onnistui silti tulemaan valituksi toiselle kaudelle vuonna 2022, mikä oli ensimmäinen kerta kahteenkymmeneen vuoteen, kun istuva presidentti valittiin uudelleen.
Talousuudistukset ja työmarkkinat
Macronin talouspolitiikka on perustunut vahvasti liberaaliin ajatteluun. Hän on pyrkinyt yksinkertaistamaan työelämän sääntöjä, keventämään yritysten verotusta ja kannustamaan investointeihin. Esimerkiksi “Macronin laki” vuonna 2015, jo ennen presidenttiyttä, sisälsi laajan kirjon toimenpiteitä kaupan aukioloajoista linja-autoliikenteen vapauttamiseen. Työmarkkinoiden joustavoittaminen on ollut hänen hallituksensa keskeinen tavoite. Tämän on nähty helpottavan yritysten toimintaa, mutta toisaalta se on herättänyt huolta työntekijöiden oikeuksien heikkenemisestä.
Toinen kausi ja uudet haasteet (2022-)
Vuoden 2022 presidentinvaaleissa Emmanuel Macron kohtasi jälleen Marine Le Penin, ja voitti, mutta tällä kertaa ero oli pienempi. Vaalien jälkeen järjestetyissä parlamenttivaaleissa Macronin keskustakoalitio menetti ehdottoman enemmistönsä kansalliskokouksessa, mikä johti parlamentin jumiutumiseen ja Ranskan ensimmäiseen vähemmistöhallitukseen sitten vuoden 1993. Tämä on vaikeuttanut merkittävästi lakien läpiviemistä ja pakottanut hallituksen neuvottelemaan opposition kanssa tai turvautumaan perustuslain pykälään 49.3, joka mahdollistaa lakien hyväksymisen ilman parlamentin äänestystä, ellei hallitusta kaadeta epäluottamuslauseella.
Toisen kauden merkittävin ja kiistanalaisin uudistus on ollut eläkeiän nostaminen 62 vuodesta 64 vuoteen. Hallitus ajoi uudistuksen läpi vuonna 2023 turvautuen juuri pykälään 49.3, mikä sytytti laajoja mielenosoituksia ja lakkoja ympäri maata. Vaikka perustuslakineuvosto hyväksyi uudistuksen pääosin, kansan ja ammattiliittojen vastustus on ollut voimakasta. Tämä on jälleen kerran osoittanut, kuinka vaikeaa Ranskassa on toteuttaa rakenteellisia uudistuksia, jotka koskettavat syvälle ihmisten arkeen ja sosiaaliturvaan.
Vuosi 2024 on tuonut lisää poliittista epävakautta. Macron on nimittänyt useita pääministereitä lyhyen ajan sisällä, mukaan lukien historiallisesti epäluottamuslauseella kaadetun Michel Barnierin. Euroopan parlamentin vaalien murskaavan tappion jälkeen Macron hajotti kansalliskokouksen ja julisti ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka nekin johtivat vain uuteen pattitilanteeseen ja hänen koalitionsa tappioon.
Haasteet ja poliittinen epävakaisuus
Macronin toista kautta ovat leimanneet poliittinen epävakaisuus ja hänen koalitionsa heikko asema parlamentissa. Tämä on pakottanut kompromisseihin ja ajoittain hallituksen pakkokeinoihin lainsäädännön hyväksymisessä. Mielipidemittauksissa presidentin suosio on ollut alimmillaan sitten vuoden 2017, osittain eläkeuudistuksen ja koetun julkisten palveluiden heikkenemisen vuoksi.
Macron ja Eurooppa: Vahva ääni maailmalla
Ulkopolitiikassa Emmanuel Macron on ollut aktiivinen ja pyrkinyt vahvistamaan Ranskan ja Euroopan asemaa maailmannäyttämöllä. Hän on ollut vahva Euroopan unionin integraation ja strategisen autonomian puolestapuhuja. Hän on allekirjoittanut tärkeitä sopimuksia Saksan ja Italian kanssa ja pyrkinyt tiivistämään EU:n jäsenmaiden yhteistyötä niin talous- kuin turvallisuusasioissakin.
Macronin aloitteesta on perustettu Euroopan poliittinen yhteisö (EPC), joka on alusta EU:n jäsenmaiden ja muiden eurooppalaisten maiden, kuten Iso-Britannian ja Ukrainan, väliselle poliittiselle koordinaatiolle. Tämä on nähty keinona käydä dialogia ja tiivistää yhteistyötä myös sellaisten maiden kanssa, jotka eivät (vielä) kuulu EU:hun.
Macron on ollut aktiivinen myös kansainvälisissä kriiseissä, kuten Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän on pyrkinyt toimimaan välittäjänä Moskovan ja Kiovan välillä, vaikka hänen avoimuutensa NATO-interventiolle Ukrainassa herättikin keskustelua. Hän on myös käynyt kauppa- ja liikesopimusneuvotteluita Kiinan kanssa, joiden arvo on ollut kymmeniä miljardeja euroja.
This image is a fictional image generated by GlobalTrendHub.
Macron on profiloitunut myös ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja puolustanut Pariisin ilmastosopimusta. Kansainvälisesti häntä on toisinaan kehuttu hänen diplomaattisista taidoistaan ja kyvystään astua esiin kriisien keskellä, kuten Beirutin räjähdyksen jälkeen vuonna 2020.
Ranskan rooli Euroopassa
Macron on nähnyt Ranskan ja Saksan yhteistyön EU:n ytimenä ja pyrkinyt elvyttämään “ranskalais-saksalaista moottoria”. Hän on ajanut EU:n sisäisiä uudistuksia, kuten yhteistä budjettia euroalueelle ja eurooppalaista turvapaikkavirastoa. Hänen visionsa vahvemmasta ja strategisesti itsenäisemmästä Euroopasta on ollut johdonmukainen, vaikka sen toteuttaminen onkin kohdannut haasteita jäsenmaiden erilaisten intressien vuoksi.
Kiistat ja vastustus: Miksi presidentti Macron jakaa mielipiteitä?
Emmanuel Macronin presidenttikausi on ollut täynnä kiistoja ja voimakasta vastustusta. Hänen uudistusohjelmansa, erityisesti työmarkkina- ja eläkeuudistukset, ovat herättäneet laajoja mielenosoituksia ja lakkoja. Monet kokevat hänen politiikkansa hyödyttävän rikkaita ja suuryrityksiä tavallisten kansalaisten kustannuksella.
Macronin tyyliä on usein kuvattu etäiseksi, jopa arrogantiksi tai “jupiterilaiseksi”. Tämä kuva on vahvistunut hänen käyttäessään perustuslain pykälää 49.3 kiistanalaisen lainsäädännön läpiviemiseksi. Vaikka Macron on pyrkinyt osallistaviin “suuriin keskusteluihin” (grand débat) vastauksena esimerkiksi keltaliiviliikkeen kriisiin, monien mielestä näillä keskusteluilla ei ole ollut todellista vaikutusta poliittisiin päätöksiin.
Hänen pyrkimyksensä modernisoida Ranskaa ja murtaa vanhoja rakenteita on kohdannut syvään juurtunutta vastarintaa yhteiskunnassa, joka on perinteisesti arvostanut sosiaaliturvaa ja työntekijöiden oikeuksia. Vaikka hänen kannattajansa näkevät hänet visionäärisenä uudistajana, kriitikoiden mielestä hän on heikentänyt Ranskan sosiaalista mallia ja lisännyt eriarvoisuutta.
Toisaalta, Ranskan yleinen poliittinen ilmapiiri on hyvin polarisoitunut, ja tyytymättömyys koskee laajasti koko poliittista eliittiä, ei vain presidentti Macronia. Vaikka Macronin suosio onkin ollut alhaalla, hänen poliittiset vastustajansa eivät ole aina onnistuneet hyödyntämään tilannetta täysimääräisesti.
Macronin perintö: Mitä jää jäljelle?
On vielä liian aikaista arvioida lopullisesti Emmanuel Macronin presidenttikauden perintöä, mutta joitain keskeisiä piirteitä voidaan tunnistaa. Talousuudistusten osalta työttömyys on laskenut, ja Ranskan on sanottu parantaneen houkuttelevuuttaan kansainvälisille sijoittajille. Kuitenkin, teollisuuden osuus taloudesta on jatkanut laskuaan, ja kauppataseen alijäämä on kasvanut. Eläkeuudistus on pysyvä muutos, vaikka se onkin aiheuttanut syvän kuilun kansan ja hallituksen välille.
Ulkopolitiikassa Macron on epäilemättä nostanut Ranskan profiilia ja ollut vahva eurooppalaisen yhteistyön puolestapuhuja. Hänen aloitteensa, kuten Euroopan poliittinen yhteisö, voivat muokata Euroopan tulevaisuutta. Toisaalta, sisäpoliittinen epävakaus ja heikentynyt parlamentaarinen tuki voivat vaikeuttaa hänen kykyään toteuttaa visioitaan täysimääräisesti.
Macronin tapa toimia, usein suoraan ja kompromisseja kaihtamatta (erityisesti ensimmäisellä kaudella), on jakanut kansaa. On selvää, että hän jättää jälkeensä syvän ja monimutkaisen perinnön, joka herättää keskustelua vielä pitkään hänen presidenttikautensa jälkeen.
Yhteenveto: Emmanuel Macronin merkitys Ranskalle ja Euroopalle
Emmanuel Macron on ollut yksi Euroopan keskeisimmistä poliittisista toimijoista viime vuosina. Hänen nousunsa perinteisen puoluekentän ulkopuolelta, kunnianhimoiset uudistuksensa ja vahva Eurooppa-myönteinen linjansa ovat muokanneet Ranskaa ja vaikuttaneet laajemminkin Euroopan politiikkaan. Vaikka hänen presidenttikautensa on ollut täynnä haasteita, mielenosoituksia ja laskenutta kansansuosiota, hän on onnistunut ajamaan läpi merkittäviä muutoksia ja profiloitumaan vahvana äänenä kansainvälisellä areenalla.
Kuten olen itsekin seurannut, Emmanuel Macron on presidentti, joka ei jätä ketään kylmäksi. Hänen visionsa modernista ja vahvasta Ranskasta Euroopan ytimessä on selvä, mutta sen toteutus on kohdannut voimakasta vastarintaa yhteiskunnassa. Eläkeuudistuksen kaltaiset kiistat ovat syventäneet kuilua hallituksen ja kansalaisten välillä. Kuitenkin, hänen diplomaattiset kykynsä ja pyrkimyksensä vahvistaa Euroopan strategista autonomiaa ovat saaneet myös kiitosta. Vain aika näyttää, miten Emmanuel Macronin perintö lopulta arvioidaan, mutta on selvää, että hän on jättänyt merkittävän jäljen Ranskan ja Euroopan historiaan.